Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli ihan ite.

Teleporttaa chattiin! >click<

Huomioithan, että peli on avoin vain hyväksytysti liittyneille.
Hahmojen tiedot löytyvät pelaajat-osiosta.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Harley

21.11.2018 08:06
Tomás//
Puraisin alahuulta hillitäkseni intoa, kun Jerry teki työtä käskettyä ja heivasi paitansa. Tutkin paljasta ihoa uteliaalla katseella, nopeasti liu'uttaen käden miehen niskan taakse ja kumartuen suutelemaan sen kaulaa, näykkäisten kiusoittelevasti korvalehteä. Mun kosketukset vaelsi määrätietoisesti harteilta käsivarsille, mutta jähmetyin yhtäkkiä, kun sormia vasten tuntui jotain kylmää ja kovaa. Vetäydyin hitusen taaksepäin ja tajusin katsovani hopeanväristä metallia. Hetkinen. Mitä?
Räpyttelin silmiäni puulla päähän lyötynä. Oliko tuo metallikäsi ollut tossa muka koko ajan? Ja miten hitossa en ollut huomannut jo aiemmin? Hyvä minä, bravo. Kyseenalaistin tarkkaavaisuuskykyni puutosta samalla, kun mietin, miksi Jerryllä ylipäänsä oli proteesi. En silti saanut varsinaisesti kysyttyä asiasta, tuijotin miestä vain kuin hämmentynyt koiranpentu.

Nimi: Corpiet

20.11.2018 22:00
Jeremiah//
Annoin nälkäisen katseeni vaeltaa Tomin rintakehää pitkin, ei perkele ku se on täydellinen. Viileä käteni vaelsi tuon kylkeä pitkin tuntien lämpimän ihon käsieni alla.
Käskyn tullessa irrotin käteni tuon iholta vetääkseni valkoisen t-paitani pois päältäni, kun taas nahkatakki oli kadonnut jonnekkin aikaisemmin. Ylimääräisten vaatteiden häivyttyä siirsin käteni Tomin niskaan vetäen tuon jälleen uuteen suudelmaan. Jossain mielen perällä joku koitti saada mut häpeämään metallista kättäni, mutta työnsin sen pois mielestäni ja keskityin muodonmuuttajan suun tutkintaan.

Nimi: Harley

20.11.2018 21:05
Tomás//
Kiivaan suudelmataiston jäljiltä jouduin pitämään muutaman sekunnin hengityspaussin. Pian kuitenkin olin valmis rynnistämään takaisin uusin voimin ja suudelmien lomassa pistin lisää pökköä pesään nyhtämällä Jerryn paidanreunaa ylöspäin, viestien sitä hankkiutumaan turhista vaatteista eroon mahdollisimman nopeasti. Vaikka homma alkoi edetä, kävin niin kärsimättömäksi, että suoristauduin istumaan, jotta pystyin rimpuilemaan ulos mun Adidaksen kukkakuvioidusta t-paidasta. Nakatessani sen sivuun virnistin itsevarmasti Jerrylle, esitellen tietty täysin hemaisevaa ja veistoksellista kroppaani (no joo joo, enhän mä mikään lihaskimpuista machoin ole, mutta aika hyvä pakkaus silti, vaikka itse sanonkin).
"Sun vuoros, hophop", vaadin ovelasti hymyillen.

Nimi: Corpiet

20.11.2018 20:31
Jeremiah//
Ei juma, nappasin oikeen kunnon alfan. Ynähdin tyytyväisenä Tomin niitatessa mut paikalleni kun se suuteli mua. Selkäni kaartui tuon lämpimien käsien hipaistessa mun kylmä ihoa. Luoja se tuntui hyvältä.
En usko juuri mihinkään jumalaan, mutta nyt tässä oli pakko kiittää jotain ylempää voimaa. Siirsin käteni tuon hiuksiin, nykien kevyesti suudelmien lomassa. Tähänhän voisi vaikka tottua. Näykin miehen huulia leikkisästi kiemurrellen tuon alla.

Nimi: Harley

20.11.2018 20:07
Tomás//
Tilanne ja tunnelma pistivät mun pään niin sekaisin, että unohdin melkein hengittää, joten suudelman jäljiltä jouduin kirjaimellisesti haukkomaan happea. Jerryn yhtäkkiä napatessa mut vahvoille käsivarsilleen kiljaisin pienesti säikähdyksestä, mutta onnellisesti hymyillen kiepautin käsivarret ritarini kaulan ympäri, katsoen sitä silmiin haltioituneena. Helkkari, tunsin itseni totaalisesti satuprinsessaksi ja rakastin sitä täysin rinnoin.
Kihersin jännityksestä, kun Jerry kantoi mut makuuhuoneeseensa, jossa oli melko hämärää, ainoana valaistuksena verhojen läpi kuultava ilta-aurinko. Olin just yrittämässä pussata sitä kiitokseksi avusta, kun me rymähdettiin sängylle yhdeksi kasaksi, ja ähkäisten oikaisin itseni parempaan asentoon. Tajusin makaavani Jerryn päällä koko pituudellani ja kasvot paloautonpunaisina kuumotellen virnistin leveästi.
"Déjà vu", henkäisin leikkisästi. Upotin sormet Jerryn valkeisiin hiuksiin, pidellen sitä patjaa vasten tiukasti, kun kumarruin painamaan sen upeille huulille monta kiihkeää suudelmaa. Nälkä kasvaa syödessä, ja meinasin räjähtää uteliaisuudesta hieroa läheisempää tuttavuutta Jerryn kanssa, joten sujautin sormeni sen paidan alle ja lähdin sivelemään kylkien ihoa.

Nimi: Corpiet

20.11.2018 19:54
Jeremiah//
Tomásin esittäessä kysymyksensä suutelin tuota huulille vastaukseksi. Annoin kieleni hipaista tuon huulia ennenkuin vetäydyin jälleen tuon ulottumattomiin. Siirsin käteni miehen reisien alle nostaen tuon ylös jaksamatta odottaa muodonmuuttajan linkkaamista. Kannoin tuon makuuhuoneeseeni reisistä ylhäällä pitäen.
Makkariin päästyäni pakitin kohti sänkyä pitäen katseeni tiukasti Tomin tummissa silmissä. Olin niin uppoutunut tuon katseeseen, että arvioin välimatkan sänkyyn väärin ja kaaduin sille Tom päälläni.
"Ihan ku tää ois tapahtunu ennenkin, hm?" kiusoittelin nyt päälläni makaavaa muodonmuuttajaa virnistäen veijarimaisesti.

Nimi: Harley

20.11.2018 19:48
Ludovic//
"Se on hyvä kuulla. Näkemiin teille. Olkoon onni suotuisa", noitamuori toivotti hyviä jatkoja lempeästi kera herttaisen hymyn. Niin viattomalle pikku käppänälle kuin hän vaikuttikin, en voinut sille mitään, että jokin mystisiä horisevassa eukossa aiheutti minussa väkisin kylmiä väristyksiä ja nostatti kaikki mahdollisest epäluulot pintaan. Painoin hänen varoituksensa tarkasti mieleeni, sillä aikoisin takuuvarmasti kuulustella Marinaa asiasta heti, kunhan luovisimme tiemme turvallisemmille vesille.
Heitettyämme jäähyvästit Calypsolle en suotta jäänyt matelemaan, vaan Marinan rinnalla lädin liikkeelle niin reippaasti, että vauhdin voisi lukea melkein pakenemiseksi. Toivoin, ettei ulospäädy vaatisi samanlaista päätöntä haahuilua kuin etsimämme löytäminen, ja kerrankin rukouksiini vastattiin, sillä ihmeen kaupalla pöllähdimme käytävältä suoraan ovelle, josta olimme alunperin marssineet sisään tähän kirottuun kummituskartanoon. Se itsessään oli jo hieman hälyttävää, mutta en jaksanut jahkailla asiaa nyt, tärkeämpää oli liueta paikalta ja vähän äkkiä.
Varauduin vieläkin yllätyshyökkäykseen, mutta kun olimme ylittäneet illanrämän, kävelleet pari kilometriä ja jättäneet linnakkeen kauas taakse, suostuin vihdoin rentouttamaan mieleni. Paluumatka sujui pitkälti mietteliäässä hiljaisuudessa, tavallaan odotin Marinan omatoimisesti ottavan noitanaisen kommentit puheeksi. Selityksiä ei tippunut, joten lähestyessämme surkeaa päämajan korvikettamme päätin avata suuni.
"Et viitsisi valaista, mitä helvettiä se mummo tarkoitti 'mustalla magialla'?" kysyin vakavana ja loin vierelläni askeltavaan ryhmäni johtajaan tuikean, syyllistävän katseen, kuin isä, joka epäilee teini-ikäistä lapsensa käyneen salaa varkaissa vanhempien baarikaapilla.

Greed//
Hyppelin melkein tasajalkaa innosta, silmät kiilsi kuin naperolla jouluaattona. Maryn pyytäessä mua kiikuttamaan sen muun porukan luo, vetäisin käden lippaan sotilaallisesti. "Jessöör!" kajautin ja turhia aikailematta nappasin edelleen hysteerisesti itkeskelevän pikkusysterin reppuselkään, pinkaisten reippaaseen hölkkään rakas siskokulta pitkästä aikaa kyydissäni. Täältä tullaan, pois alta risut ja männynkävyt!

Gene//
Hupaisaa katseltavaa, miten himoiten kultakutri pälyili lasiani. Pitäisikö armahtaa poloista hyvästä käytöksestä ja antaa hänelle palkkioksi tilkkanen omasta juomastani? Tuskinpa. Olihan hän toiminut kiltisti suostuessaan vihdoin ja viimein lopettamaan hölmö paastoamisensa, mutta ei makeaa mahan täydeltä, muutenhan lellisimme mokoman piloille heti kättelyssä. Sitä paitsi hänen rakoileva itsehillintänsä oli viihdyttävää ajanvietettä.
"Glad you came to your senses at last", tokaisin kepeästi ja soin hänelle pienen, ilkeämielisen hymyn. Kiusakseni otin lasistani nautinnollisen pitkän kulauksen, liioittelin antaumusta ja hartautta vain ärsyttääkseni Costaa, joka ilmiselvästi janosi lisää.

Ina//
Kuuntelin uuden tuttavuutemme esittäytymistä rohkaisevasti hymyillen. Noel, sennimistä henkilöä en muistanut koskaan ennen tavanneeni. Nyökäytin päätäni hänen kertoessaan olevansa muodonmuuttaja aivan kuten Erica, vaikken täysin ymmärtänytkään, miksi hän puhui lajistaan hieman vähättelevään sävyyn, olihan muutoskykykin fantastinen taito. Silmissäni välkähti pieni innonkipinä hänen mainitessa myös muutoseläimensä, sillä mielestäni petolinnut ovat kovin kauniita lintuja.
Virnistin ujosti, kun Zimoy ilmoitti lajini puolestani, vaikka sen Noel oli luultavasti pystynyt arvaamaan heti kättelyssä. Vilkuilin hieman kainostellen kavioihini, näperrellen lettiäni, joka roikkui toisen olkani ylitse. Noel ei missään nimessä vaikuttanut vihamieliseltä minua kohtaan kentauriuden takia, joten oli turvallista olettaa, ettei hänellä ollut kaunaa kansaani vastaan. Siltikin koin oloni yhä hitusen epävarmaksi, koska hän oli aluksi suhtautunut erikoisuuteeni hämmennyksellä.
"Asutko lähettyvillä? Tai oletko asunut täälläpäin kauan?" kyselin ystävällisesti, mistä Noel oli eksynyt näihin osiin metsää. Olin pistänyt hänen puheestaan merkille, kuten varmasti Zimoykin, että mies kuulosti olevan melko uusi kasvo saarella. Mielessäni kävi, että mikäli hän tarvitsisi neuvoja kotiutumisessa, voisimme ehkäpä olla hyödyksi, olimmehan kumpikin pitkäaikaisia asukkaita.

Nimi: Spitaalinen

20.11.2018 00:23
Zimoy//
Mies esittäytyi ja keskusteluun syntyi uusi jäätävä tauko. Noel lisäsi olevan muodonmuuttaja. Hän taisi olla aika uudehko täällä, kun puhui tästä ulottuvuudesta kuin ei olisi vielä tottunut siihen mikä täällä on normaalia ja mikä ei. Nojasin rennosti keppiinija hymyilin leveästi. "Ina on kentauri, mutta se taitaa olla selvää", sanoin hyväntahtoisesti virnistäen Inan suuntaan. "Itse olen henki. Jäänhenki tarkemmin."

Nimi: Sonya

20.11.2018 00:18
Noel//
Tiimin nimet sopivat ulkoasuihin kuin nyrkki silmään, pakko myöntää. Mikä ihmeen nimi on Zimoy? Ja taivaan kiitos hevosnaisella oli lausuttavissa oleva lempinimi, ei olisi tullut muuten mitään. "Noel Pennrose", esittäydyin lyhyesti nyökäyttäen vielä tervehdyksen molemmille.
Tilanne meinasi taas kaiken järjen mukaisesti hieman jäätyä, ja mietin olisiko pitänyt vain liueta paikalta, mutta päätin jäädä. Oli ihmeen sosiaalinen fiilis, mikähän flunssa minua riivaa? "Se on tässä ulottuvuudessa ihan oleellinen tieto, joten tuota... lajiltani olen ihan vain muodonmuuttaja", sanoin, ja yllätin itsenikin, sillä ei ollut tapaistani toimia keskustelun jatkajana. "Tunturihaukka", lisäsin vielä.
Hevosnaisen laji oli niin päivän selvä, että tyhmäkin sen tajuaisi, mutta valkohapsi oli kyllä mysteeri. Hän näytti minua useamman vuoden nuoremmalta, ja silti oli tukka kuin isoukilla konsanaan, joten kai se jotenkin hänen lajiinsa liittyi.

Nimi: Sonya

20.11.2018 00:12
Tino//
Mielenkiintoni heräsi entisestään, sillä jotenkin minusta tuntui, että rakas mafiaveljeni yritti nyt kovasti peitellä jotain. Katseeni seurasi kiiluen miehen liikkeitä, mutta nälkäinen katseeni eksyi tuijottamaan verilasia hänen kädessään. Nielaisin kuuluvasti, kun yritin parhaani mukaan estää itseäni astelemasta varastamaan lasillista itselleni.
Olin tainnut jo ottaa muutaman askeleen, liikkuen eläimellisten vaistojen varassa, kun kysymys sai minut havahtumaan. Mitä ihmettä tämä itsehillinnän puute oikein on? Ja miksi ihmeessä edes haluan kokeilla kepillä jäätä?
"Like a first sip of a cold drink, all over again", totesin olkiani kohauttaen, sillä tottahan se oli - verenjuonnin euforia oli ennalta-arvaamattoman uskomatonta. Ei se ollut vampyyreille vain ravintoa, se oli huumetta. Inhotti olla tällä tavoin fyysisten tarpeideni vietävissä, mutta juuri nyt en oikein voinut sille mitään, enkä edes jaksanut yrittää itsehillintäni palauttamista.

Nimi: Harley

20.11.2018 00:01
Ina//
Koin oloni aavistuksen vaivaantuneeksi, kun kaatunut mies oli selvästi hämmentynyt hevosen alaruumiistani, mutta yritin olla kiinnittämättä pitkään katseeseen erityisemmin huomiota. Olin tavallaan jo tottunut tähän ja pystyin kyllä ymmärtämään, etteivät uudet tuttavuudet tehneet sitä ilkeyttään, vaan useimmiten vain siksi, ettei meidän lajiamme tapaa harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.
Autoin tummahiuksisen seisomaan ja väläytin hänelle pienen, hieman aran hymyn, kun hän vastasi, ettei ollut satuttanu itseään rytäkässä. Zimoyn sanojen tueksi nyökäytin päätäni; onneksi ei ollut käynyt pahemmin. Sipaisten otsalle valahtaneita hiuksia karvaisten hevosenkorvieni taakse yritin keksiä jotakin järkevää sanottavaa, sillä en halunnut kiusaantuneen hiljaisuuden lankeavan yllemme.
"Olen Taia-inaqei, mutta ystävien kesken minua kutsutaan Inaksi", esittelin itseni ystävälliseen sävyyn. Vilkaisin Zimoyhin olettaen, että hän esitteli itse itsensä, ja jäänhengen kerrottua nimensä päätin kysyä, kuka ohikulkija mahtaa olla. "Kuka olet?"

Nimi: Harley

19.11.2018 23:52
Gene//
Valitettavasti minulla heräili epäilys, että Costa oli huomannut minun katselevan häntä pidempään kuin on millään mittapuulla sopivaa. Parempi teeskennellä tietämätöntä kuin ruokkia hänen luulojaan, en halunnut kaivaa kuoppaamme yhtään nykyistä syvemmäksi. Siksipä en vastannut hänen tuijotukseensa samalla uhmalla, vaan rennosti ja huolettomasti suunnistin istumaan sänkyä vastapäätä olevalle nojatuolille, ristien nilkkani siivosti ja ottaen tyytyväisesti kulauksen omasta lasistani, joka ei ollut vielä puoliksikaan tyhjä.
"It wasn't that bad after all, was it?" kysyin omahyväisesti hymähtäen.

Nimi: Spitaalinen

19.11.2018 23:49
Zimoy//
Pyöräytin silmiäni Inan muka paheksuvalle katseelle ja seurasin häntä kaatuneen miehen luokse. Mieleni teki lohkaista vitsi jäästä ja jäänhenkeydestäni, mutta tajusin ettei mies sitä ymmärtäisi kuitenkaan. Huomasin miehen katseen viipyvän Inan hevosen osassa hieman pidemmän aikaa kuin olisi kokenut hyväksyttäväksi, mutta annoin anteeksi ihan vain sillä perusteella, etten itsekään ollut ollut mitenkään asiallinen Inan ensimmäistä kertaa tavatessani. "Hyvä ettei sattunut", totesin hymyillen viattomasti, ihan kuin lammikko ei olisi ollut minun epäsuoria tekosiani.

Nimi: Sonya

19.11.2018 23:46
Tino//
Ajatuksen juoksuni ei juurikaan selkeytynyt, vaikka oloni voimistui sekunneissa. Valtava hämmennys ja uutuuden viehätys valtasivat mieleni. Tätäkö se todella tarkoittaa olla vampyyri? Pelkän veren voimalla saavutettavissa on kaikki, mutta ilman sitä kuihdumme pois muutamassa hetkessä? En myöntänyt sitä edes itselleni, mutta tämä touhu alkoi kiehtoa.
Aistieni terävöityessä takaisin normaaliin ja sen ylikin, rekisteröin mafiaveljeni nälkäisen katseen ihollani. Kallistin päätäni kevyesti ja siristin silmiäni mietteliäästi. Mikä onkaan tämä vetovoimainen tunne, jonka kykenin aistimaan? Jos ihan hieman vaan bensaa liekkeihin...
"Decent", murahdin vastaukseni ja kolautin lasipullon takaisin pöydälle. Olin yhä nälissäni, ja nyt kun olin päässyt alkuun, kehoni huusi lisää. Myös taistelutahtoni oli jälleen palannut normaalille tasolle, ja teräksiset silmäni kipinöivät katsellessani pikkukummisetää haastavasti. Mitä nyt meinasit uudella lelullasi tehdä?

Nimi: Sonya

19.11.2018 23:39
Noel//
Ennen kuin edes ehdin kammeta itseäni takaisin pystyasentoon, olivat kaviot tepsutelleet tiensä vierelleni ja kentauri ojensi ihmismäisen ruumiinosansa avukseni. Katsoin kokonaisuutta päästä varpaisiin, korjaan kavioihin, enkä voinut mitään kummastuneelle ilmeelleni. Aivoni eivät saaneet ratkaistuksi, oliko edessäni hevonen vai nainen. Tartuin kuitenkin auttavaan käteen, olisihan ollut äärimmäisen törkeää jättää apu käyttämättä.
"Ei, kiitos vain", äyskäisin vastaukseni yhä kömmähdystäni häpeillen. Oikea lonkkaluuni tuntui hieman kolahtaneen, mutta sitä nyt ei ainakaan tarvinnut paljastaa. Tapojeni mukaisesti jäädyin ajauduttuani sosiaaliseen tilanteeseen ventovieraiden kanssa, enkä oikein tiennyt, mitä olisin muka voinut sanoa. En voisi suoraan alkaa pommittaa kentaurikysymyksillä, se olisi töykeää ja lapsellista.

Nimi: Harley

19.11.2018 23:25
Ina//
Hätkähdin yllättyneesti, kun hiukan kauempaa kantautui kaatumisen ja kiroamisen ääniä. Hämilläni vilkaisin äänen suuntaan ja näin Zimoyn takana luoksemme joenrantaan johtavalla polulla nuorehkon miehen, joka oli ilmeisesti liukastunut. Jäänhengen ilkikurinen naurahdus miltei tarttui, mutta vahingonilo on erittäin ikävä tapa, joten mulkaisin häneen yrittäen näyttää parhaani mukaan paheksuvalta.
Tuntemattomat saivat minut aina hieman ujostelemaan - myös varautuneeksi, sillä tiesin, että jotkut varsinkin vanhoista olennoista katsoivat kansaamme pahalla. Siksi lähestyin tummahiuksista aavistuksen varovaisesti, mutta väläytin hänelle ystävällisen hymyn pysähtyessäni vierelle.
"Ei kai sinuun sattunut pahasti?" kysyin huolestuneesti ja ojensin käteni, jotta voisin auttaa hänet ylös.

Nimi: Harley

19.11.2018 23:14
Gene//
Pikkuruinen hymynhäive nykäisi suupieliäni, kun katsoin Costan ottavan lasin nöyrästi vastaan. Nälkälakon kuluttama miesparka näytti apealta kuin kuolemaantuomittu, mutta maistaessaan ensimmäisen pisaran jumalten juomaa elo palasi rynnistäen kasvoihin, yleensä harmaat silmät kiiluen kirkkaanpunaisina. Kuten olin arvannut, hän menetti itsekontrollinsa täysin, mutta en ollut varautunut siihen, että hän päättäisi kiskaista koko pullon kertakulauksella, joten miehen napatessa pullon itselleen hätkähdin askeleen taaksepäin.
Pah, suorastaan barbaarimaista. En kuitenkaan ryhtynyt saarnaamaan ruokatavoista, vaan seurasin tarkkaavaisesti hänen epätoivoaan, häijyn huvittuneesti siemailin omasta lasistani kuin katsellen viihdyttävää komedianäytelmää. Katseeni eksyi uteliaasta jäljentämään yhtä verivanaa, joka mateli hitaasti miehen ihoa pitkin. Rekisteröin vasta nyt kunnolla, ettei hän ollut soveliaasti pukeutunut, ja puraisin kevyesti alahuultani unohtuessani tutkailemaan kehoa. Kuin veistos.
Palasin maanpinnalle rymähdyksellä, sillä en halunnut jäädä kiinni tuijottamisesta. "Well how 'bout that", venytin sanoja myhäillen, vino hymynkare piipahtaen huulillani pirullisesti. "If I didn't know you better I'd think you enjoyed that. Feelin' better already?" tiedustelin miehen vointia tahallani härnäten.

Nimi: Spitaalinen

19.11.2018 23:09
Zimoy//
Olin juuri aikeissa jatkaa juttuani, mutta sivusta kuuluva pieni "yelp" ja tömähdys veivät huomioni. Vierestämme lähti polku jonka varrella vähän matkan päässä makasi mies ilmeisesti jäisen maan yllättämänä. En voinut pidättää tirskahdustani. Lapsellisesti oli mielestäni aina erittäin huvittavaa kun joku liukastui seurassani, olihan se tavallaan aina minun vikani.

Nimi: Sonya

19.11.2018 23:05
Tino//
Suoristauduin taas istuma-asentoon ja jäykästi tartuin ojennettuun lasiin. Tuijotin punaista nestettä ja yritin vielä kerran harkita valintaani, mutta hallintani petti. Silmäni loimuivat punaisina, kun kulautin lasin yhdellä suurella siemauksella tyhjäksi. Jokainen soluni heräsi ja huusi lisää.
Nousin huterasti seisomaan ja tartuin veripulloon, jättäen lasin pöydälle ja kaataen juomaa sen sijaan suoraan pullosta kurkkuuni. Muutama verivana karkasi suupieliltäni ja valui paljasta rintakehääni pitkin alas navalle saakka.
Noh, helvettiin tässä kai oltiin muutenkin menossa, joten pullollinen verta sinne tänne. Tai noh, loppuelämän ruokailut. Äitiparkani varmasti kääntyisi haudassaan, jos tietäisin, mihin hänen rakas kultapoikansa oli nyt ajautunut.

Nimi: Sonya

19.11.2018 23:01
Noel//
Nyt on kyllä pakko myöntää, että vointini oli erinomainen ja elämä suorastaan ihanaa. Harvoin olin näin täynnä tarmoa, joten pakkohan se oli lähteä paineita purkamaan heti, kun sain Ambrosen heitettyä pihalle. Mikä tosin venähti yli puolen päivän, syystä jos toisesta...
Naama typerän tyytyväisenä lähdin hölköttelemään raikkaassa pakkasilmassa pitkin metsiä, miettimättä tarkemmin mihin suuntasin. Jos eksyisin liian kauas, voisin aina lentää takaisin kotiin, joten ei huolta. Tosin juuri nyt tuntui, että jaksaisin kyllä juosta vaikka maratoonin.
Kesken lenkkini silmiini pisti polulla sangen mielenkiintoinen parivaljakko. Nainen oli puoliksi hevonen, jätkällä oli vitivalkeat hiukset ja joku hiton puukeppi kourassa. Kaikkeen sitä voikin täällä törmätä... Harkitsin vakavasti, että olisin vaihtanut vähin äänin suuntaa, mutta toisaalta olin liian utelias sivuuttakseni nämä mielenkiintoiset hahmot.
Hidastin vauhtiani aikeenani jäädä vielä hyvän matkan päähän harkitsemaan, menisinkö vakavissani juttelemaan - kiinnosti meinaan tietää, ovatko kentaurit täällä yleisiäkin, kerta tämä oli ensimmäisen kerta kun sellaisen näin. Hidastus ja pysähdys menivät kuitenkin niin sanotusti päin mäntyä, sillä onnistuin epähuomiossa liukastumaan astuessani vauhdilla jäätyneen lammikon päälle.
Levisin keskelle polkua muutaman oikein kuuluvan kirosanan saattelemana ja jäin siihen posket häpeästä punaisena keräilemään itseäni. Oon siinä nyt saakeli luistelija, kun ei omalla elementillään pysy pystyssä.

Nimi: Harley

19.11.2018 22:52
Gene//
Oli hilkulla, etten lähtenyt mielenosoituksellisesti sillä sekunnilla, kun mies vaati itselleen aikalisää, mutta silkasta hyvästä hyvyydestä suostuin pyyntöön. Hädin tuskin silmiä räpäytin, kun katsoin sängyllä makaavaa, ilmeisesti kohtaloaan pohtivaa miestä yrittäen tuijotuksen voimalla ottaa selkoa hänen ajatuksenkulustaan. Janosin vastausta yhtä epätoivoisesti kuin hänen nääntynyt kehonsa verta, ja jouduin keskittämään kärsivällisyyteni viimeiset rippeet, jotta jaksoin odottaa harkinnan loppuun saakka keskeyttämättä.
Suoraan sanottuna olin valmistautunut siihen, että Costa ylpeästi ilmoittaisi valitsevansa mieluummin kuoleman kuin periaatteistaan joustamisen, joten hänen päätöksensä tuli minulle positiivisena yllätyksenä. Aluksi mittailin miestä katseellani epäluuloisena, kuin uskoen hänen vielä peruvan sanansa, mutta vaikutti todella sille, että hän oli valmis tähän. Tunsin salaa lievää tyytyväisyyttä; tämä oli taas yksi askel lähemmäs täydellistä nöyrtymistä perheen tahtoon.
"Attaboy", kehaisin kera pikkuruisen, mairean hymyn. Ihmeen vähällä väännöllä oltiin selvitty, onneksi. Rennommin ja iloisemmin mielin kävin noutamassa kaksi cocktaillasia, jotka kaadoin täyteen verta, kaikkeuden jumalaisinta elämäneliksiiriä. Huvin vuoksi täytin maljan itsellenikin, viime juontikerrasta olikin vierähtänyt jokunen tunti.
"There ya go", sanahdin ja ojensin juoman Costalle. Hänen janonsa oli syventynyt niin epätoivoiseksi, etten edes yrittänyt lähteä skoolaamaan illalliskutsujen tyylin, veren haistanut keltanokkavampyyri luultavasti kulauttaisi lasin pohjaan ennen kuin ehtisin kippistä sanoa.

Nimi: Sonya

19.11.2018 22:38
Tino//
Vastasin miehen intensiiviseen katseeseen ihmeen leppoisasti. Eipä minulla tosin ollut voimia sanattomaan saatika sanalliseen taistoon. Pienen ikuisuuden jälkeen annoin katseeni laskeutua pois vampyyrin tulisista silmistä. "Okay okay, just gimme a second", huokaisin ja kellahdin takaisin silkkisille lakanoille, sulkien silmäni taas pieneksi hetkeksi.
En minä oikeasti mitään enää pohtinut, olin vaihtoehtoni puntaroinut huolellisesti jo ensimmäisenä päivänä. Nyt oli kuitenkin lopullisen valinnan hetki, ja nautin suuresti, kun sain kiristää mafioson vesan pinnan entistä kireämmälle, jos se nyt vielä oli mahdollista.
Pakko myöntää, että valitsin sitten kumman tahansa lukuisista vaihtoehdoistani, kumpikaan meistä ei voittaisi mitään. Pääsisin toki haudan lepoon, mutta jos rehellisiä ollaan, niin elämä ehkä kuitenkin kiehtoi enemmän. Ensimmäisinä vampyyrielämäni päivinä olin ajatellut, että kuolema olisi ainoa pelastus. Nytkin turhautti muistella niitä halveksuvia katseita, jotka seurasivat minua kaikkialle.
Oli kuitenkin yksi syy jäädä vielä, ja se riitti: taistelumme oli kesken, eikä tasapeli riittäisi minulle. Halusin lähteä voittajana, keinolla millä hyvänsä.
"Fine, you win this one", sanoin lopulta, pakottaen lauseen ulos suustani. Yksi välivoitto sinulle, mutta kuten sanonta kuuluu: se parhaiten nauraa joka viimeiseksi nauraa.

Nimi: Harley

19.11.2018 22:26
Ambrose//
Suudelmien ketjun muuttaessa luonnetta nopeasti kiihkeämmäksi ja intohimoisemmaksi huomasin olevani aluksi hieman varuillani, miltei kuin peläten, että taas joku ei-toivottu ulkopuolinen syöksyisi paikalle. Hiljakseen kuitenkin rentouduin ja luottavaisesti annoin tunteen ja vaiston johdattaa. Noelin kierähtäessä päälleni kunnolla sydänkäyräni teki korkean loikan, mutta päättäväisesti vastasin haasteeseen. Voima ja vastavoima, puhalsimme yhteen hiileen lähestulkoon täydellisesti.

Nimi: Sonya

19.11.2018 22:25
Marina//
Juuri kun kuvittelin, että tämä oli vihdoin tässä ja pääsisimme takaisin töidemme pariin, noitamuori päätti pudottaa pikkupommin vielä näin loppuhuipennukseksi. Säpsähdin rajusti ja jähmetyin aloilleni, kääntäen epäileväisyyttä tulvillaan olevan katseeni Calypson suuntaan. Oikea käteni puristui vasemman ympärille suojaamaan sormusta, kuin olisin pelännyt jonkun yrittävän viedä sen minulta.
Tämä ase oli suurenmoisin löytö koko metsästysurani aikana, ja se on kiistaton totuus. Mitä sitten, vaikka se olisi jossain määrin vaarallinen minulle itsellenikin? Se olisi sen arvoista - tämä ase oli voittamaton mitä tahansa pimeyden oliota vastaan. En luopuisi siitä, vaikka mikä olisi.
"Kiitos varoituksesta. Pärjään kyllä", vastasin pakottaen kasvoilleni hymyn, ja lähdin sitten kiireesti jatkamaan matkaa ulos tästä pahuksen kartanosta.

Mary//
En voinut uskoa korviani, kun Greed sanoi heidän löytäneen Marinan. En ollut osannut haaveillakaan, että tällainen olisi edes mahdollista - saada nyt kolme perheenjäsentä takaisin kertaryminällä! Onnen kyyneleet eivät millään ottaneet loppuakseen, kun loikkasin uudestaan Greedin kaulaan. "Vie minut heidän luokseen", inahdin, kun en liikkutuneisuudeltani pystynyt muodostamaan kunnollista puhetta.

Nimi: Harley

19.11.2018 22:19
Gene//
Puristin käden raivokkaasti nyrkkiin pullonkaulan ympärille, sillä ainakaan vielä en ollut tarpeeksi suuttunut iskeäkseni kiinni Costan kaulaan, niin houkutteleva kuin ajatus miehen kuristamisesta omin pikku kätösin olikin. Hänen typerät kysymyksensä turhauttivat minua niin paljon, että olisin voinut viskata pullon seinään vain purkaakseni kiukkua, mutta hillitsin hermoni ja riehumisen sijaan laskin sen yöpöydälle. Pahinta oli se, etten äkkiseltään keksinyt mitään nasevaa vastausta, joka löisi miehelle luun kurkkuun. Päätin, että kieltäydyn lähtemästä mukaan hänen sanaleikkeihinsä.
"I don't", kiistin välittämiseni tyhjentävästi, mikä ei ole, myönnettäköön, välttämättä kaikista vakuuttavin saati perustelluin argumentti. Olin kuitenkin saanut tarpeekseni Costan paimentamisesta, enkä jaksanut tuhlata energiaa jonninjoutavaan väittelyyn. Kello tikitti, ja jos hän ei tarttuisi tositoimiin, marssisin ulos.
"Decide. Now", painostin häntä tekemään valintansa, ja äänessä kuulsi kärsimättömyys, joka kertoi, etten aikonut istuskella koko iltaa odottamassa, että hän saisi ratkottua eettiset ongelmansa. Haastava katsekontakti oli niin intensiivinen, etten edes silmiäni räpäyttänyt.

©2018 BLACKROSE - suntuubi.com